Siirry sisältöön
Talvinen maisema. Etualalla luminen joen jää. Vastarannalla keltainen kirkko ja pienempi vanha kivikirkko, metsää sekä oranssinkeltainen pilvien halkoma taivas.

Maankuulu muumio ja vanhat kirkot

Keminmaan seurakunnan kirkot sijaitsevat lähekkäin samalla jokea kohti viettävällä mäellä Kemijoen länsirannalla. Kirkkojen välissä kulkee vilkasliikenteinen Rovaniementie.

Kuntalaiset kutsuvat kirkkoja vanhaksi ja uudeksi. Jatkuvassa käytössä oleva uusikin kirkko on jo kohta 200-vuotias.

Keskiaikaisen kirkon satoja vuosia vanhassa puistossa ja tunnelmallisessa kirkkosalissa voi tuntea hiljaisuutta ja rauhaa.

Pyhän Mikaelin kirkko

Keskiaikainen kivikirkko talvisessa maisemassa. Taivas keltainen, sinertäviä pilviä.
Pyhän Mikaelin kirkko joulukuussa 2022. KUVA: NINA SUSI

1500-luvun alkupuoliskolla valmistunut kirkko on rakennettu luonnonkivistä. Se edustaa tyypillistä keskiajan kirkkoarkkitehtuuria.

Tiedot 1700-luvulta ilmoittavat rakennusajaksi vuoden 1520. Vuonna 2003 tehty laaja puulustotukimus on kuitenkin muuttanut tilanteen: vuosi 1520 voikin tarkoittaa rakentamispäätöksen aikaa. Sakaristo muurattiin noin vuonna 1530 perustuksesta vesikaton huippuun ja runkohuone vesikattoineen 1550-luvun alussa, ehkä jonakin kesistä 1551-1553. Nykyinen asehuone rakennettiin noin vuonna 1660.

Harvaan asutulla ja varsin laajalla Kemin Lapin alueella kirkko oli aikanaan keskeisin temppeli. 1300-luvun alussa perustetun Keminmaan seurakunnan aikaisemmat kaksi kirkkoa olivat puurakenteisia ja sijaitsivat lähempänä Perämerta. Nämä pyhätöt eivät saaneet olla rauhassa vainolaisilta – niiden kohtaloksi koituivat lopulta tuhoisat tulipalot.

Pyhän Mikaelin mukaan nimetyn kirkon paksujen seinien sisällä on eteläreunassa eteinen eli asehuone ja sen vastakkaisella puolella sakasti.

Kirkon kattomaalaukset esittävät Kristuksen kärsimyshistoriaa; ne ovat peräisin vuodelta 1650. Seinillä olevat pyhimysten kuvat, kastemalja ja vihkivesiastia ovat katoliselta ajalta. Asehuoneessa sijaitsevat ruumispaarit ja jalkapuu sekä kirkon sisällä oleva mustapenkki muistuttavat vanhasta seurakuntaperinteestä.

Kirkkoa on 1800-luvulla käytetty ruumishuoneena ja talvihautana. Sen kunto pääsi pahoin rapistumaan. Vuonna 1957 kirkko kunnostettiin perusteellisesti ja kalustus uusittiin.

Keminmaan Vanhan kirkon kuuluisuus perustuu paljolti luterilaiseen pappiin, Nikolaus Rungiukseen, joka toimi 30-vuotisen sodan aikana Kemin kirkkoherrana. Nikolaus Rungius kuoli vuonna 1629 ja hänet haudattiin kirkon kuoriin lattian alle, kuten monet muutkin hänen aikalaisensa.

Rungiuksen lahoamaton muumioitunut ruumis on edelleenkin nähtävänä kirkon tiloissa. Rungiuksen tiedetään sanoneen: Jos minun sanani eivät ole tosia, niin ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat tosia, niin se ei mätäne. Rungius lepää lasikantisessa arkussa lattian alla.

Keminmaan Vanha kirkko on ollut aika ajoin yksi pohjoisen Suomen suosituimmista matkakohteista.

Aukioloja voi tiedustella Keminmaan seurakunnasta.

Uusklassinen kirkko

Keltainen kirkko mäellä, kesäinen kuva.
Keminmaan uusi kirkko elokuussa 2020. KUVA: REIJO ALAMAUNU

Keisari Aleksanteri I:n käskystä rakennettu kolmas kirkko valmistui vuonna 1827. Sen on suunnitellut arkkitehti Johan Carl Ludvig Engel.

Jeesuksen ristiinnaulitsemista kuvaavan alttaritaulun on maalannut vuonna 1827 oululainen taidemaalari Hedman.