Kiinteät muinaismuistot

 

Kuva: Jatulintarhan kivilatomuksia Kivaloilla


"Valtaosa Suomen jääkauden jälkeisestä esihistoriasta, noin kahdeksan tuhatta vuotta, on ihminen ollut täysin riippuvainen kalastuksesta, metsästyksestä ja keräilystä. Tänä kautena ihmiset ovat aina hakeutuneet sinne, missä on ollut eniten kalaa ja riistaa. Viileät happipitoiset murtovedet ovat suosineet Perämeren kalakantaa, kalat ovat tuoneet hylkeet, kalojen ja hylkeiden perässä ovat tulleet ihmiset." (Keminmaan historia)

Kiinteät muinaisjäännökset ovat ihmisen toiminnan tuloksena syntyneitä, vuosisataisia tai vuosituhantisia merkkejä maastossa. Ne voivat olla mm. rakennelmia tai kuopanteita, jotka entisajan ihmiset ovat rakentaneet esim. eränkäyntiä tai asumista varten. Muinaisia hautojakin on joissakin paikoin löydettävissä.

Nämä kaikki rakennelmat ovat lain suojaamia. Maankäyttö, kuten soranotto ja voimaperäinen metsänkäsittely, saattavat olla uhkana näiden kohteiden säilymiselle.

Vanhat julkiset rakennukset ja vanhat hautausmaat ovat myös muinaismuistolain suojaamia. Keminmaan vanha kirkko (valm.v.1520-21) ja Valmarinniemen kirkonpaikka ja hautausmaa 1300-luvulta ovat arvokkaimpia kunnan alueella olevia muinaismuistoja.

Kesällä 1995 tehtiin Keminmaassa ensimmäinen varsinainen muinaisjäännösten inventointi. Maastotutkimuksissa, jotka Oulun yliopiston tutkijat tekivät, löytyi suuri joukko ennestään tuntemattomia muinaismuistokohteita. Alueen erikoisuutena ovat ns. keittokuopat, joita Kemi-Keminmaan alueelta on luetteloitu kaikkiaan 283 kappaletta. Suurin yhtenäinen esiintymä on Rovavaaralla, jossa eri rinteillä olevien keittokuoppien määrä ylittää sadan. Kirjallisuuden perusteella se on toistaiseksi tunnetuista lajikumppaneistaan suurin esiintymä Pohjanlahdella.