Keminmaan vesistöt

Kemijoki - entinen uittojoki

"Mistä lastu lainehilla,
pilske pieni vetten päällä,
yksiksensä, illansuussa
virran vettä vaeltamassa".    

- Ilmari Calamnius -


Veden kuljettavat ominaisuudet ihminen on tiennyt jo aikojen alusta. Tuotannolliseen käyttöön tämä ominaisuus otettiin Kemijoella 1700-luvun lopulla, kun Sinetän saha otettiin käyttöön Rovaniemen maalaiskunnassa. Seuraavalla vuosisadalla sahojen määrä lisääntyi ja sen ohessa uittotoimintakin voimistui. Jokisuuhun perustettu selluloosateollisuus tarvitsi raaka-ainetta Lapin metsistä.

Uittotoiminta oli voimakkaimmillaan 1960-luvun alussa, jolloin uitettiin puuta irtouittona n. 2,5 milj. m3 vuodessa. Irtouitosta aiheutui vesistön muulle käytölle huomattavia vaikeuksia. Ennen joen valjastamista voimatalouden käyttöön , haitan kärsijänä oli pääasiassa lohenkalastus. Uitto ja voimatalous kykenivät sopeuttamaan toimintansa niin, että molempien edut tulivat kohtuullisesti valvotuksi. Mutta kalastus ja muu vesien virkistyskäyttö jäivät taka-alalle.

Uittotoiminta loppui Kemijoella v.1991. Uiton loppumiseen Kemijoella vaikutti mm. uittokustannusten kasvu sekä maantie- ja rautatiekuljetusten hintakehitys, irtouiton haittavaikutusten korostuminen vesistön muun käytön lisääntyessä ja puun uintikyvyn heikkeneminen hakkuiden siirtyessä yhä enemmän nuoriin kasvatusmetsiin.

Kuva: Irtouittoa Kemijoessa v.1989